Päivälleen kuukauden tauon jälkeen olen jälleen saanut elämäni raiteilleen. Turun varkki-iltareissu oli itse asiassa vasta järkiään neljäs, mutta tuntuu jo jotenkin kovin tutulta, ja ehdottomasti hyvässä mielessä.
Mitäs olen puuhaillut?
Juuri laitoin lehden painoon! Jih-huu. Tätä odotettiin pitkään monestakin syystä. Viimeisimpänä venailimme vastauslähetystunnusta Postilta. No, loppu hyvin, kaikki hyvin (ainakin minun vastuitteni osalta). Lehti on lukijoilla ensi viikolla, jos vain Uusiokuorella (lehden painosta ja postituksesta vastaava taho) kaikki sujuu ennakoidusti. Eiköhän.
Viestivastailusumaakin olen saanut hyvin purettua ja pari huhtikuun lehden juttua on jo valmiina odottelemassa. Varsin hyvältä tutuu sekin, että olen vastaillut jo useamman lehden perään kyselleen henkilön viesteihin. Lehden täytynee merkitä jotakin, jos sen viipymistä vaivaudutaan minulle asti ihmettelemään. Hyvää kannattaa kai kuitenkin odottaa 🙂
Miten matka meni?
Eipä valittamista ensinkään. Aloittelin illan ilman vanhempainillassa vielä viipynyttä Johannaa. Selkeästi huomaa, että koulupäivän jälkeisenä iltana väki on levottomampaa kuin edellisviikonlopun leiriolosuhteissa, jolloin talviloma oli juuri takana. Kuulumiskierros vietiin kuitenkin kunnialla läpi. Nauroimme paljon, mikä onkin ylipäänsä kaikkein parasta nuorten kanssa olemisessa.
Paikalle saapunut Johanna leikitytti kuulumisten päätteeksi varkkeja, minkä jälkeen pidin hartauden (kovin harras ja hiljainen sellainen se ei tämän porukan kanssa ollut, muttei tarvitsekaan olla), jossa keskustelun edetessä puhuttiin hieman paastosta, pääsiäisesta, joulupukista, Jeesuksesta ja jos vaikka mistä muustakin, sillä näillä varkeilla kommentteja ja kysymyksiä riittää. Tarkoituksena olisi, että pääsiäistä edeltävinä varkki-iltoina paneudumme hiukan huolellisemmin evankeliumeiden kuvaamiin pääsiäisen tapahtumiin. Haasteena on toki edelleen, että annoksen on hyvä olla lähempänä tee- kuin ruokalusikkaa. Täytyy miettiä tarkemmin toiminnallisempia lähestymistapoja, sillä puheen kuuntelun suhteen varkkien vastaanottokyky on pitkän päivän jälkeen hyvin rajallinen.
Toivon todella, että rukoilette näiden lasten ja nuorten puolesta ja myös Johannan puolesta! Muistakaa sitäkin, että kevään aikana tähän toimintaan antamani panos voisi olla merkityksellinen. Todella hienoa olisi, jos vanhemman pään varkit innostuisivat tulemaan kesällä nuortenleirille Lähdekorpeen, joka on vielä suhteellisen lähellä Turun näkökulmasta! Juuri nyt toive tuntuu hieman utopistiselta, sillä Turun varkit eivät selvästikään ole samankaltaisia leiriluutia kuin vaikkapa itse olen ollut. Täytyy vielä lähempänä kesää miettiä, millä edellytyksillä homma saattaisi sittenkin onnistua.
Mitä teen ennen seuraavaa matkaa?
Ah, juuri nyt, kello 23.11. väsyttää sen verran, ettei mieleen tule kuin kaksi sanaa: toivottavasti paljon. Seuraava matkani on ensi viikon lauantaina, jolloin junailen itseni Kokkolaan kesäjuhlia koskevaan palaveriin. Samalla reissulla teen yhden haastattelun huhtikuun lehteen ja jään ehkäpä vielä kuuntelemaan illan spesiaaliopetusta. Oman hengellisen ravinnon saamisesta huolehtiminen on tärkeä osa tätä työtä. Usein sen kanssa on kutenkin niin ja näin. Converge-pastori Ron Larssonin vierailu kuitenkin muistutti, miten tärkeää on saada välillä olla tilaisuuksissa ihan vain kuulijan paikalla, ilman mitään vastuuta yhtään mistään. Kohdallani tämä toteutuu tosi harvoin, koska vierailuilla olen tietysti aina vastuussa, mutta kotiseurakunnassakin kohdalle osuu vähintään säestysnakki. Ei se saarnan kuuntelua toki estä, muttei kuuntelu osana jumalanpalveluksen kokonaisuutta myöskään käy tuossa tilanteessa aivan samalla tavalla levosta käsin kuin silloin, kun on täysin vastuista vapaa.
Yksi juttu on kyllä saatava tämän viikon aikana todellakin aikaiseksi – alkuvuoden matkalasku. Olen käsittämättömän laiska hoitamaan kaikkia laskuihin (sekä maksuun että laatimiseen) ja vastaaviin liittyviä asioita, mikä on aiheuttanut minulle merkittäviä taloudellisia tappioita elämäni varrella esimerkiksi runsaiden kirjastosakkojen muodossa. Kun kirjastokorttikin on nykyisin sopivasti hukassa (kuvaavaa tämäkin), päätin, että tästä lähin ostan kirjan, ellei sitä Storytelissa ole, ja jos todella sen haluan. Todennköisesti se tulee joka tapauksessa näin halvemmaksi. Samalla logiikalla pitäisi kai hankkia henkilökohtainen kirjanpitäjä.
Raiteille palaamisen kunniaksi kuvaa IC-vaunun kevättä sävyillään ennakoivista sisätiloista. Huomatkaa myös vaaleanpunainen neule, joka on tässä valaistuksessa vallan ihastuttavasti mätsätty naamani väriin. En muista milloinkaan aiemmin ostaneeni yhtäkään vaaleanpunaista vaatetta. Kesällä 2004 ostin tosin pinkin hupparin, joka on edelleen tallella ja voi hyvin, vaikka sitä on totisesti käytetty ja pesty. Luvatkoon se pitkää ikää tällekin alelaariröijylle, joka osoittautui materiaaliensa puolesta juuri sopivaksi maalispakkasien pukineeksi.
Maija Matkaa 